Hello!

Joo aluks ajattelin että kirjotan tätä tosi usein, niin ei tarvii paljoa kirjottaa kerralla… Mutta yllättävää, se ajatus on vähän unohtunu. Täällä tapahtuu koko ajan niin kaikkea että ei ehdi, tai sitten vuorokauteen saisi tulla lisää tunteja niin riittäisi aika kaikkeen.

No, oon tainnu jäädä mun synttäripäivään viimeks. Tuli siis täytettyä 21 täällä pari viikkoa sitten. Päivä meni normaalisti 80-luvun juhlia valmisteltaessa, kun yhtäkkiä Luke, Lucie, Nicola ja Emma tulee mun luo laulaen onnittelu-laulua ja niillä on oikeen kakku kädessä jossa palo kynttilät! Olin niiin yllättyny, en ajatellu että sitä edes kukaan muistaisi. Mutta Luke oli kuulemma edellisestä viikosta lähtien hokenu Lucielle että ”Annin synttärit täytyy muistaa”, haha! No ne oli ostanu sitten kakun (minkä mun piti ostaa kaikille lounastauolla!), sitten niillä oli vielä kortti ja lahjakin! Lahja oli sellanen ihana pieni koru, mikä kiinnitetään joko kaulaketjuun tai käsikoruun, ja siinä oli sakset ja kampa. :) Oli niin kiva päivä, ku en osannu odottaa yhtään mitään! Ja kun töiden jälkeen päästiin kotiin, niin tää perhe oli ostanu mulle kortin ja rasiallisen suklaata ja vielä kotoa Suomesta oli tullu kortteja! Oli muutenkin niin ihana päivä, ainakin erilainen synttäripäivä mitä yleensä!

 

   

   

Synttäritunnelmia kampaamosta :)

 

Muuten viikko meni nopeesti tulevia juhlia suunnitellessa… Niin joo, ja sain lisää lahjoja kotoa, nimittäin kortteja, sekä suklaata!! Mulle lähetettiin Fazerin sinistä ja Maraboun Polkaa, nam! <3 No sitten perjantaina oli luvassa kampaamon järjestämät hyväntekeväisyyspippalot paikallisessa Norton’s baarissa ja illan nimi oli Back to the 80’s! :D Oli niin järkyttävää miettiä sinne vaatteita ja selailla kaikkia kuvia 80-luvulta. Kaikki on ollu vaan niin kauheeta!! Hyi. No ilta sit vihdoin koitti ja vedettiin Nouhän kanssa teema oikein överiksi. Mulla oli sit päällä musta t-paita ja mustat legginssit, pinkit säärystimet, pinkki tyllihame, pinkit korvikset, valkoset helmet, isot lasit ja vielä pinkki hiuspanta. Eli olin siis ihan järkyttävä näky! :D Mutta ainakin oli hauskaa! Baari oli kyl aika tyhjä eikä kovinkaan moni ollu pukeutunu mitenkään överisti, eli semisti hävetti olla siellä koko ilta sellasilla kauheilla vaatteilla. Mutta no, se kuulu asiaan! :D Kaikkien muiden piti sit seuraavana päivänä töihin, niin kaikki lähti sieltä sitten jo 12 jälkeen. Meki lähettiin kävelee kotiin joskus puol 1 maissa, ja oltiin melkeen viimeset kasaribileiden juhlijat ketä siellä oli!

 

   

   

Back to the 80's!!! Haha, Luke&Ghostbusters! Ja tiedän, me näytettiin ihan kauheilta! :D

 

Seuraava päivä piti sit olla vp, mutta heräsin niin aikasin että päätin sitten mennä töihin. Sain sitten seuraavan lauantain vapaaksi. Illalla meidän piti lähtee Oxfordiin clubille juhlii synttäreitä, tai edes Witneyyn ulos, mutta väsy iski.. Ilmeisesti vanhuus iski heti synttäreiden jälkeen, nimittäin nukahdin illaksi sängyn päälle läppärin viereen, ja nukuin onnellisesti koko lauantai-illan ohi! :D Mutta eipä se paljoa haitannut, kai sitä ihmisen joskus täytyy levätäkkin. :) Sunnuntaina tuli sitten vietettyä täydellinen vapaapäivä, nimittäin 13h yöunet, pitkä lenkki, vaahtokylpy, leffoja, sekä ruisleipää, Fazerin sinistä ja Maraboun Polkaa! Eipä vapaapäivää voisi paljon paremmin viettää! Ihanaa rentoutumista siis! <3

 Uskomattoman värinen ja kaunis taivas kruunasi täydellisen vapaapäivän! :)

 

Maanantaina sitten suunnattiin Nouhän kanssa Oxfordiin. Viimeksi taidettiin tutustua kaupungin vanhoihin rakennuksiin, niin tällä kertaa tutustuttiin sitten kaupungin vaatetarjontaan! ;) Ite shoppailin High Wycombessa edellisellä viikolla niin paljon, että tällä kertaa jätin shoppailun aika vähälle. Vaan jotain pientä. :) Nouhä sitten shoppaili jonkun verran, mutta yhtäkkiä huomattiin että kello on jo 17.30 ja kaikki kaupat menee kiinni. Ihan älytöntä, kyseessä on niinkin suuri kaupunki kuin Oxford (n. 154 000 asukasta) ja silti kaikki kaupat menee kiinni klo 17.30. Helsingissä asuessa tottuu siihen, että kaupat on auki klo 20 tai 21, joten päivien jälkeen ehtii hyvin ostoksille. Mutta ei, Englannissa ei ilmeisesti tunneta käsitettä vuorotyö.  No, sitten mentiin vielä kunnolla syömään ja lähdettiin kotia kohti.

Seuraava viikko meni taas nopeasti (kuten kaikki muutkin!?), käytiin Witneyn Collegessa kattoo paikkoja kun täältäkin löytyy parturi-kampaajapuoli. Saatiin tietää asiasta vasta vähän aikaa sitten, mutta kai ens viikolla mennään seuraamaan niiden opetusta joku päivä. Vähän kivaa, niin sitten näkee että millasta näillä tää opiskelu täällä on! Neljä päivää töissä oli kuin hujaus, sitten taas yks viikko oli pulkassa.

Lauantaina mulla oli tosiaan vapaapäivä, ja luvassa oli viikonloppureissu High Wycombe – Marlow – Reading  -akselille. Aamulla lähin ensiksi bussilla kohti Oxfordia, ja sieltä toisella bussilla sitten High Wycombeen. Siellä näin au pair –ajoilta tuttua kaveria Simonia, jonka kanssa sit kierreltiin kaupoissa ja käytiin kahvilla. Oli tosi outoa nähdä sitä pitkästä aikaa, mutta oli myös tosi kiva vaihtaa kuulumisia ja muutenkin! :) Tuli vaan niin kaikki ne hyvät muistot ja tapahtumat mieleen mitä silloin au pairina ollessa täällä koettiin. Toisia suomalaisia au paireja, Iinaa ja Jennaa tuli ihan kauhea ikävä kun on nyt pyörinyt samoilla seuduilla mitä silloin, ja nähnyt samoja kavereita. Voi että, kylläpäs me vietettiinkin loistavaa aikaa täällä silloin pari vuotta sitten! <3 Mutta huomaa kyllä, että ei Marlow ja se seutu oo silti sama ilman niitä ihania tyttöjä!

High Wycombessa törmäsin sitten ihan sattumalta Mettälän perheeseen vaikka oltiin Kristan kanssa soiteltu ristiin pariin otteeseen. Siitä sitten jatkoin matkaa niiden kanssa Marlow:hun ja ilta touhuttiin lasten kanssa. Meidän piti lähtee suomalaisen au pairin Ronjan kanssa ulos ja katsastamaan onko meno muuttunut Marlow:n pubeissa, mutta Ronja ei ollukkaan viikonloppua kotona, joten siitä tulisin sitten rauhallinen viikonloppu Marlow:n vanhassa kodissa. Hyvä niin, koska olin taas niin väsy että en ois varmaan jaksanu olla kauaa missään. Aamulla sitten Krista ja Pekka lähti päiväksi Lontooseen, niin jäin lasten kanssa kolmistaan kotiin. Luettiin, leikittiin ja syötiin, jonka jälkeen lähdettiin perinteiselle kierrokselle Marlow:n kauneimpiin paikkoihin. Ensiksi pienelle sillalle, jonne satuttiin osumaan oikeaan aikaan ja vene oli juuri tulossa sulkuun/kanavaan. Se oli kyllä 4-vuotiaan pikkupojan mielestä ihan älyttömän jännää!! :) Sitten pikkusillalta labyrinttia pitkin isolle sillalle, josta joenrantaan katsomaan lintuja, sitten vielä ison puiston ja Marlow:n keskustan kautta kotiin. Siinä meidän ihana pieni lenkki joka on tullut erittäin tutuksi meille kolmelle! <3  Lasten kanssa oli niin ihana olla, oli aivan kauhea miettiä että ei tiedä yhtään milloin seuraavan kerran näkee näitä ihania pikkuisia ja muutenkin koko perhettä. Mutta onneksi meillä oli niin ihana päivä takana, josta riittää paljon hyvää muisteltavaa pitkäksi aikaa!

   

Mä en tuu ikinä kyllästymään näihin maisemiin! <3

 

Seuraavana aamuna vein lapset pre-schooliin ja jatkoin itse matkaa Marlow:sta. Ensin junalla Maidenheadiin ja sieltä vaihto kohti Readingia. Olin käyny Readingissa kerran aikasemmin, oltiin Iinan kanssa siellä kerran shoppailemassa ja kiertelemässä. Ihmeen hyvin kyllä muistui mieleen ne samat kadut mitä pitkin käveltiin! :) Toimin itse matkaoppaana ilman minkäänlaista karttaa, joten varmasti jotain jäi näkemättä, mutta toivottavasti suurin osa tärkeimmistä paikoista tuli nähtyä. :) Halusin viettää vapaapäivän rennosti, joten kiertelin kaupunkia rauhassa ja aina jos vastaan tuli mielenkiintoinen kauppa niin kiertelin niitä. Päivä sujui siis erittäin mukavasti ja rennosti ja pian olikin aika lähteä kohti Witneytä. Niin joo ja taisin käväistä taivaassa, nimittäin Hotel Chocolat -nimisessä pienessä kaupassa! Se oli ihan uskomaton paikka, niin paljon suklaata ja niiiin hyvää(siellä oli siis maistiaisia, nam ;))!!! Loistava viikonloppu taas takana, ei tätä voi edes käsittää miten on saanut näin hienon tilaisuuden nähdä ja kokea tän kaiken! <3 Eli ei voi olla muuta kuin onnellinen! :)

 

   

Readingin rautatieasema ja katukuvaa Station Roadilta.

   

   

   

   

   

   

   

Reading kuvina. :)

 

Tiistaipäivä ei sitten alkanutkaan niin mukavasti mihin maanantai oli loppunut… Aamulla tuntui jotenkin tosi kummalliselta ja siltä, kun olisi tulossa kipeäksi. Menin sit normaalisti töihin ja ajattelin että kyllä se menee ohi. Siellä sit paha olo jatkui ja oikeastaan se vain paheni. Lähin sitten kotiin puolen tunnin jälkeen ja oli niin väsynyt/nuutunut olo. Nukahdin heti kotona ja nukuin oikeestaan koko päivän. Illalla sit olo vain paheni, luulin oikeesti että kuolen siihen kipuun. Niin ja samalla nousi yhtäkkiä tosi korkee kuume. Tän perheen lapset on ollu vuorotellen oksennustaudissa, nii oli sitten kiva huomata et wuhuu, sama on tulossa mulle. Oksennustauti on maailman hirvein tauti. Oksensin sitten sen maanantai-illan ja olin niin voimaton ja väsynyt. Eilen eli keskiviikkona jäin luonnollisestikkin kotiin, olo oli jo vähäsen parempi ja kuumekkin laskenu. Siitä kyllä tiesi että en ollu kunnossa, koska nukuin vaan ihan koko päivän, melkeen aamusta iltaan. Kun normaalisti siis mä en vaan pystyis nukkuu niin paljoa. Iltaa kohti sitten olo parani ja käytiin tossa lähikaupassa Nouhän kanssa, nii olo oli jo lähes normaali. Onneksi! Musta ei kyllä olis pitkäksi aikaa esimerkiksi sairaslomalle, en vaan kestäis maata sängyssä ja olla kotona tekemättä mitään.

Tänään sitten olin jo töissä ja olo oli normi. Olin jopa tosi pirtee aamulla!! Luke kyllä sano että näytän tosi väsyneeltä, josta kyllä yllätyin koska mielestäni olin aika pirtee! :D Jossain vaiheessa tuli taas vähäsen outo olo, mutta se meni sitten pois. Viikko on ollu kampaamossa kuulemma _todella_ hiljanen, kuten oli tääkin päivä. Kaikki ilmeisesti odottaa vaan joulukuuta että käy kampaajalla vasta vähän ennen joulua. Tehtiin Nouhän kanssa sitten harjotuskampauksia toisillemme, kun huomenna tehdään kouluun tehtävät mihin pitää tehdä juhlakampaus ja –meikki, jei! Sen lisäks mulla oli leikkausasiakas, joka meni hyvin. :)

Ei vitsi, näistä teksteistä tulee nykyään yhtäkkiä vaan niin pitkiä! Pahoitteluni taas kun tästä tuli näin kauhean pitkä! Mutta en mä sille mitään voi, tätä tekstiä vaan tulee jostain!! :D

Enää 10 päivää jäljellä tätä, ja sitten pitäisi olla jo kotimatkalla lumiseen Suomeen. Tavallaan odotan innolla että näkee kaikkia rakkaat ihmiset, mutta tuntuu ihan kauhealta että joutuu jättämään tämän kaiken taakseen ja lähtemään täältä! Pitää siis vain nauttia viimeisistä päivistä täällä Saarivaltiossa! :)

 

   

Palataan taas, ootte kaikki rakkaita! x

With love,

Anni